Mitkä ovat hyvän uusmedia -esityksen ja PowerPoint -esityksen ominaisuuksia?

Hyvän uusmedia- ja powerpoint -esityksen ominaisuudet ovat mielestäni samat kuin kaikessa muussakin viestinnässä. Ulosannin tulisi olla selkeää ja konstailematonta. Viestinnän kohderyhmä tulee ottaa huomioon, jos suinkin vain mahdollista. Esityksen värimaailman tulisi olla sopusointuinen. Tämä korostuu varsinkin powerpoint -esityksissä. Liika kikkailu ulkonäön ja efektien kanssa vie huomiota itse viestiltä. Tuossapa muutamia kriteereitä joita tuli mieleen tässä yön pimeydessä.

Koska tämä on viimeinen lisäys blogiini, voisin tässä samalla antaa palautetta itse kurssista. Luennoista en niin tiedä, koska en kovin monella semmoisella jaksanut penkkiä kuluttaa. Harjoitukset olivat kuitenkin hyviä ja asiat jäivät kenties jopa mieleenkin jollakin tasolla, kun niitä pääsi itse miettimään. Hyvää on myös erilaiset kurssin suoritustavat. Harjoitustyön hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä. Itselleni se ainakin oli melkoista pakkopullaa ja sen tarjoama oppima painottui enemmänkin powerpointin ominaisuuksien selvittämiseen. Semmoista.

Tuotaaahhhh, tässä vähä pääsi lipsahtamaan tämä aikataulu blogin pitämisen suhteen. Harjoituskerran blogin aiheena olisi näköjään harjoitustyön hahmottelu. Pääsi nyt käymään niin että harjoitustyö on jo tehty vaan ei kai siinä. Prosessitekstissä on sitten jotakin sepostelua kyseisestä projektista.

Kahden kolmikymppisen kaveruksen kalareissu Patosjärvellä oli saada ikävän lopun, kun toinen miehistä joutui veden varaan. Miehet nauttivat runsaasti alkoholia ja äidin leipomia pullia, kun yhtäkkiä iso kala tarrasi kiinni miesten heittämään vieheeseen. Toinen miehistä, ”Pera” kaatui veteen eikä päässyt takaisin veneeseen. Hänen kaverinsa ”Masa” sai kuitenkin keploteltua vedessä olleen toverinsa rantaan ja tilasi paikalle Sepen. Kalakin saatiin talteen ja Sepe vei kumppanukset takaisin äidin luo lämpimään.

Masa ja Pera edustavat stereotypiaa peräkammarinpojista ja kyllä, kirjoituksessani on stereotyyppisiä viittauksia.

No niin, saatiin tehtäväksi ihan oikeaakin mietittävää blogia varten, joten jätänpä tuon harkoista jaarittelun sikseen. 5 erilaista yleisesti tunnettua symbolia. Ensimmäiseksi mieleen tulee punaisen ristin logo. Onhan noita muitakin, vaikkapa rauhanmerkki, radioaktiivisuudesta varoittava merkki, merirosvolippu ja rättipäiden puolikuu.

Elekielen kulttuurilliset erot. Olemme tottuneet että pään nyökyttäminen tarkoittaa samaa kuin "kyllä". Joissakin Aasian maissa tällä on kuitenkin juuri päinvastainen merkitys. Toinen tunnettu merkki on voitonmerkki eli etu- ja keskisormen avulla muodostettu V-kirjain jota näytetään kämmenselkä itseä kohti. Ainakin englannissa merkki saa uuden merkityksen, kun kämmenselkä käännetään kohdetta kohti. Tällöin se tulkitaan samaksi kuin keskisormen näyttö, jolla on yleensä varsin negatiivinen vaikutus.

Suomalaisuuden tunnusmerkki. Suomalaisten kansallinen itsetunto perustuu melko pitkälti kansamme saavutuksiin, joista yksi merkittävimmistä on varmasti itsenäisyytemme säilyttäminen sotien aikana. Täten kolikoissa voisi mielestäni olla hyvinkin vaikkapa Mannerheimin naama. Kekkonenkin olisi varmasti yhtä tunnistettava ja suomalaisuutta kuvaava. Oma suosikkini olisi kuitenkin Timo Jutila.

Itse luennolla harjoituksessa käytettävät käsitteet, eli toiste, entropia ja jakobsonin malli, eivät uponneet kallooni kovin tukevasti, joten niiden kertaaminen kalvoista tuli tarpeeseen. Analysoitaviksi sivuiksi valitsimme ylen ja seiskan sivut, eli hieman kontrastia. Nooh, kalvojen avulla kysymyksiin saatiin vastattua ihan kohtuudella. Ainakin toisteen ja entropian suhteen. Jakobsonin malli oli mielestäni melkoista liirumlaarumia mutta siitäkin selvittiin pienen pohdinnan jälkeen. Lopuksi arvottiin Blankolle uusi iskulause, jonka käyttökelpoisuudesta voi olla montaa mieltä.

Mitähän tuosta sitten jäi oikein päähän? Toivottavasti jokunen käsite vähintään mutta se selviää sitten joskus. Ei kai tässä kummempia tällä kertaa, seuraavia harkkoja odotellessa.